ArjaSusi

Afganistanin kurjuus syvenee ja hazaroiden kansanmurha kiihtyy

  • Tahir Ali Yar ja lapset.
    Tahir Ali Yar ja lapset.
  • Rahmanin isä surmattiin talebanien iskussa.
    Rahmanin isä surmattiin talebanien iskussa.

Hazara-vähemmistön köyhyys syvenee ja vainoaminen kiihtyy Afganistanissa

 

Samaan aikaan kun Afganistanin presidentti Ashraf Ghani kertoi 28.11.2018 Genevessä kansainväliselle kuulijakunnalle suurista edistysaskelista maassaan ja pyysi lisärahoitusta, on Afganistan vajoamassa yhä suurempaan sekasortoon. Länsimaiden miljardit eivät ole auttaneet maaseudun ihmisten elämää. Vain pääkaupungissa Kabulissa varakkain paštu-eliitti tuntuu vaurastuvan. Kaikista heikoimmassa asemassa on Afganistanin hazara-vähemmistö, jota on kautta maan historian alistettu ja vainottu. Suurin osa Suomeen paenneista afganistanilaisista kuuluu tähän vähemmistöön, niin myös espoolainen Tahir Aliyar ja sipoolainen Rahmatulla Ahmadi.

 

Taleban- ja Isis-terroristien suurimman vihan kohteena Afganistanissa ovat shiia-uskoiset hazarat. Etninen ryhmä on helppo tunnistaa keskiaasialaisista kasvonpiirteistä. Hazarat asuvat laajoilla alueilla Keski-Afganistanissa, mutta itse Kabulissa he ovat vähemmistössä. Siellä hallitsevat paštut, jotka ovat sunnimuslimeja. Hazaroiden asuttamilla, aiemmin rauhallisilla alueilla Uruzganissa, Jaghorissa ja Malistanissa on ollut viime vuoden lopulla verisiä iskuja. Tämä on saanut vähemmistön edustajat anomaan apua YK:lta ja Euroopan maiden hallituksilta. Tuhannet ihmiset ovat paenneet, mutta osa kaupungeista ja kylistä on terroristien piirittämiä.

 

Sipoolainen Rahmatulla suree isäänsä

Puhelu kotikylästä Malistanista sai 17-vuotiaan Rahmatulla Ahmadin maailman järkkymään. Hän oli tekemässä koulutehtäviään perheryhmäkodissa Sipoossa, kun sukulaismies kertoi talibanien hyökänneen Malistaniin yöllä. Isää oli ammuttu.

– Arvasin kyllä, että oli käynyt huonosti, mutta minulle ei ensin kerrottu, että isä oli kuollut. Vasta myöhemmin sain sen selville. Soitin naapureille ja pyysin heitä huolehtimaan äidistä, veljistä ja siskosta, Rahmatulla kertoo. Hän ei ole pystynyt pitkään aikaan keskittymään koulunkäyntiin tai liikuntaharrastuksiin.

Kun Rahmatulla tuli Suomeen pakolaisvirran mukana, hän oli vain 14-vuotias. Elämä Afganistanissa oli käynyt yhä tukalammaksi. Perheen isällä ei ollut työtä ja lasten kouluttaminen oli vaikeaa. Hazarat eivät voi lähteä etsimään työtä alueeltaan vainoamisen vuoksi.

– Opettajille piti itse maksaa ja myös kaikki koulutarvikkeet tuli ostaa. Vanhemmat halusivat kuitenkin, että käymme koulua, vaikka isä oli työtön ja elämä oli vaikeaa, Rahmatulla kertoo.

Suomessa hän on suorittanut pian peruskoulun loppuun ja jatkaa sitten ammattikouluun. 

– Talibanit ovat äärisunneja ja vihaavat erityisesti meitä hazaroita, koska me olemme shiiamuslimeja. Ihmiset yrittävät paeta Malistanista ja Jaghorista, mutta kaupungit on piiritetty ja kokonaisia perheitä on surmattu. Osa ihmisistä pääsi pakoon, mutta minun äitini ja sisarukseni ovat edelleen jumissa kotikylässämme ja olen huolissani heidän puolestaan.

Rahmatulla voisi saada perheensä Suomeen perheenyhdistämisen kautta niin kauan kun hän on alaikäinen, mutta hänen tulisi kyetä kustantamaan äidin ja sisarusten lennot ja muut kulut. Aika kuluu ja pian Rahmatulla täyttää 18.

– En tiedä mistä pikkusiskoni haaveilee, mutta minä haaveilen siitä, että hän ja veljet saisivat käydä suomalaista koulua ja valmistua hyviin ammatteihin. Tyttöjen asema ei ole vieläkään kovin hyvä Afganistanissa. Tytöt joutuvat tosi nuorina naimisiin.

Tyttöjen koulunkäynti on kuitenkin yleisempää hazaroiden keskuudessa kuin muissa Afganistanin etnisissä ryhmissä. Monet tytöt opiskelevat jo korkeakouluissa ja toimivat aktiivisesti omissa yhteisöissään. Syrjityn vähemmistön nuoret kohtaavat kuitenkin vaikeuksia työelämässä. Etnisen taustansa vuoksi monet yliopistosta valmistuneet hazara-nuoret eivät saa koulutustaan vastaavaa työtä.

Rahmatulla suree isänsä kuolemaa, mutta ahkeroi peruskoulussa voidakseen auttaa jatkossa enemmän äitiään ja sisaruksiaan. Hän ei usko Afganistanin hallituksen haluavan suojella hazara-vähemmistöä, koska syrjintä ja surmaaminen on jatkunut jo vuosikymmeniä. Rahmatulla kertoo elämäntilanteestaan rauhallisesti ja ilman suuria tunnekuohuja. Hänen katseensa on avoin ja suora. Jos Afganistanilla on toivoa paremmasta huomisesta, löytyvät sen rakennuspalikat näistä nuorista ihmisistä.

 

 

Tahirin nuoruutta varjosti talibanien hirmuvalta

Entinen poliisietsivä, Suomeen paennut Tahir Aliyarin kertoo, että hänen nuoruuttaan Kabulissa varjosti talibanien valta. Hazaroiden piti olla näkymättömiä, sillä he saattoivat pelkästään ulkonäön vuoksi joutua pahoinpidellyksi kaupungilla.

– Talibanien valtakausi oli täynnä kauheuksia, joita lapset ja nuoretkin joutuivat todistamaan. Kesken jalkapallo-ottelun tai sen päätteeksi raahattiin ihmisiä stadionille kivitettäviksi tai mestattaviksi. Kun amerikkalaiset vapauttivat Kabulin, olimme innoissamme. Opettelin englantia, jotta voisin keskustella heidän kanssaan. He olivat meille pojille ystävällisiä ja pelasimme heidän kanssaan jalkapalloa. Elämä muuttui vapaammaksi. Tytötkin pääsivät kouluun. Minun oli kuitenkin pian lähdettävä pakoon Afganistanista, koska jouduin poliisintyöni vuoksi talibanien vainoamaksi. Tiedusteluosastolta, jossa työskentelin, surmattiin monia poliiseja lähtöni jälkeen.

– Olin todella pahoillani, kun kuulin, että kansainväliset ISAF-joukot vedetään pois Afganistanista. Ulkomaisten joukkojen tulisi suojella erityisesti maan vähemmistöjä, koska on näyttöä siitä, että hallitus ei sitä halua tehdä. Jos talibanit saavat vallattua lisää alueita, palaa Afganistan takaisin kauhujen aikakaudelle ja hazaroiden kansanmurha viedään loppuun, Aliyar pelkää.

–Taliban-alueiden väestö tukee terroristeja, koska he ovat heidän sukulaisiaan. Talibanit saavat rahaa paitsi ryöstelystä ja huumekaupasta saudeilta ja Pakistanista. Nykyhallitus voisi halutessaan tuhota talibanit, mutta keskittyy oman asemansa turvaamiseen. Maan johdon perheet asuvat ulkomailla ja johtajia suojaavat turvamiehet ja panssaroidut autot. Tavalliset ihmiset ovat vailla suojelua, toteaa Tahir Aliyar tuskastuneena.

– Lännen pitäisi valvoa paremmin avustusrahojen käyttöä Afganistanissa. Maan armeijaa on koulutettu ja hyvin varustettu, mutta tulokset ovat heikot. Viime kuussa talibanit järjestivät suuren mielenosoituksen alueellaan huutaen ”kuolema hazaroille”, eikä kukaan siihen puuttunut. He osoittivat mieltään hazaroita puolustavan komentaja Alipurin vapautusta vastaan, ihmettelee Tahir Aliyar.

Tahir arvostaa suuresti Suomen demokratiaa ja sitä, että täällä vähemmistöilläkin on ihmisoikeukeudet. Hän on löytänyt itselleen puusepän oppisopimustyöpaikan ja myös kääntäjän työn. Näin hän sai työperäisen oleskeluluvan ja perheensä Suomeen.

 

Kuoleman tiet

Aiemmin Kabulista maaseudulle vievien teiden käyttäjät ovat olleet talibanien ja rosvojoukkioiden mielivallan alla. Talibaneilla on ollut tarkastuspisteitä teiden varsilla, ja pysäytettyjä hazaroita on surmattu pelkästään etnisistä syistä. Hallitus ei ole kyennyt suojelemaan eri alueiden välillä liikkuvia matkustajia – tai ei ole välittänyt suojella heitä.

– Esimerkiksi Jalrisin alue on ollut kauan talibanien miehittämä. Tie Kabulista hazaroiden asuttamaan Bamiyanin laaksoon kulkee Jalrisin halki ja siellä surmattiin niin paljon ihmisiä, että reitti sai nimekseen Kuoleman tie. Kerran talibanit pysäyttivät pikkubussimme ja puhelimeni tarkastettiin. Meillä poliiseilla ei saanut olla puhelimessa kollegoiden yhteystietoja, jotta emme paljastuisi. Kyydissä oli mies, joka oli tavallinen autokorjaaja, mutta koska hänellä oli pankkikortti, talibanit epäilivät häntä yhteistyöstä länsimaiden kanssa ja katkaisivat häneltä kaulan matkustajien silmien edessä. Pään he laittoivat sitten miehen rinnan päälle. Jos he olisivat tienneet, että toimin tiedusteluyksikössä poliisina, olisi myös minulle käynyt myös huonosti, muistelee Aliyar.

Tilanne näillä vaarallisilla alueilla sai yllättävän käänteen, kun ongelmiin kyllästynyt hazara-liikemies päätti ottaa kansansa suojelun omiin käsiinsä ja perusti asejoukot puolustamaan ihmisiä ja turvaamaan tiellä liikkumisen. Komentaja Alipur, kutsumanimeltään ”Miekka”, on tällä hetkellä hazaroiden suuresti kunnioittama henkilö. Jokainen nuori lammaspaimenkin puhuu ”Miekasta” suurella arvostuksella. Alipur vangittiin Kabulissa marraskuun 24.11.2018, koska hänen toimintansa oli hallituksen mielestä laitonta. Tämä synnytti valtaisan protestien aallon hazaroiden keskuudessa. Kadut täyttyivät päättäväisistä mielenosoittajista, joista kolme surmattiin ja viisikymmentä haavoitettiin, ja lopulta hallituksen oli taivuttava vapauttamaan komentaja. – Me emme hyökkää ketään vastaan, mutta meidän on puolustettava itseämme, koska hallitus ei halua sitä tehdä, on Alipur todennut haastattelussa.

 

Hazaroiden pitkä kärsimys

 

Hazaroiden sorrolla on pitkät juuret. 1890-luvulla emiiri Abdur Rahman Khan toimeenpani kansanmurhan, jossa tapettiin yli 60 % Afganistanin hazaroista. Heiltä vietiin maat, ja tuhansia naisia ja lapsia myytiin torilla orjuuteen. Onnekkaimmat onnistuivat pakenemaan Pakistaniin.

Neuvostoliiton miehityksen jälkeen puhjenneissa sisällissodissa, 1990-luvun alkupuolella, sunnilaiset mujahedin-uskonsoturit hyökkäsivät järjestelmällisesti paitsi kommunisteja myös hazaroita vastaan. Talibanien valtakaudella (1996–2001) sorto vain jatkui. YK:n arvioiden mukaan maassa tehtiin sinä aikana 15 joukkomurhaa, joiden uhreiksi joutui nimenomaan hazaroihin kuuluvia siviilejä.

Mutta hazarat eivät olleet vain islamistien hyökkäysten kohteina, vaan he joutuvat myös kärsimän paštujen harjoittamasta sorrosta. Pari vuotta sitten Kabulin hallitus päätti sähkölinjojen rakentamisesta kymmeneen maakuntaan, mutta hazaroiden asuttamat alueet ohitettiin. Kun hazarat osoittivat maan pääkaupungissa mieltä tätä syrjintää vastaan 23. heinäkuuta 2016, Isis-järjestö lähetti itsemurhapommittajia heitä vastaan. Iskuissa kuoli yli 80 hazaraa ja lähes 300 loukkaantui.

Vaino jatkuu edelleenkin ja on loppuvuonna 2018 vain kiihtynyt. Kouluihin, urheilukeskuksiin, äänestyspaikoille ja shiiamoskeijoihin on tehty verisiä iskuja. On arvioitu, että kolmen viime vuoden aikana on hazaroita surmattu yli 1000 ja yli tuhat on haavoittunut. Perusoikeuksia vähemmistölle vaativia aktivisteja, toimittajia ja taiteilijoita on surmattu ja uhkailtu järjestelmällisesti.

Afganistanin alueista 40 % on nyt taas talibanien hallinnassa. Monilla muilla alueilla paikalliset sotapäälliköt käyttävät suvereenia valtaa. Talibanien äärisunnalaisuuden mukaisesti tytöt eivät saa käydä koulua, heidän on pakko käyttää ulkona liikkuessaan kasvot ja vartalon peittävää burkaa, ja musiikki ja tanssi on heiltä kielletty.

Hazaroiden alueella tilanne on toinen. He ovat olleet eturintamassa rakentamasta demokraattista järjestelmää maahansa. Äänestysprosentti vähemmistön keskuudessa on yli 80 %. Maan ensimmäinen naiskuvernööri ja opetusministeri oli hazara, Habiba Sarabi. Hazaroiden keskuudessa suhtautuminen lasten – myös tyttöjen – kouluttautumiseen on myönteistä.

Teksti: Arja Hakulinen

Kuvat: Helmut Diekmann

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ArjaSusi kuva
Arja Susi

Afganistanin hallitus on ryhtynyt neuvottelemaan talebanien kanssa. Tämä voi johtaa hazara-vähemmistön tilanteen vaikeutumiseen.

Käyttäjän ArjaSusi kuva
Arja Susi

Hazaroiden tilanne muuttuu yhä heikommaksi, sillä Afganistanin hallitus aikoo ryhtyä neuvottelemana talebanien kanssa.

Toimituksen poiminnat