ArjaSusi

Viisi vuotta Maidanista: Isoäiti Antonina

 

Antonina Dvorianets (os. Nechyporenko) syntyi upean luonnon ja työteliäiden ihmisten Tšernobylissä 23. maaliskuuta 1952. Kaupunki mainitaan ukrainalaisissa kronikoissa jo 1100-luvulla, mutta parhaiten se tunnetaan vuonna 1986 tapahtuneesta ydinvoimalaonnettomuudesta. Antonina vietti kasvuvuotensa paikallisessa lastenkodissa.

Lapsena Antonina ja hänen ystävänsä kuljeskelivat usein kaupungilla. Väsyttyään he pysähtyivät suihkulähteelle. He joivat kristallinkirkasta vettä ja muistelivat paikkaan liittyviä legendoja. He arvostivat tuota paikkaa ja sen vettä niin paljon, että puhdistivat alueen ympäristön, jotta vesi säilyisi puhtaana ja sammuttaisi sekä ihmisten että maan janon.

Antoninalle Tšernobylin vedestä tuli elämäntehtävä. Peruskoulun jälkeen hän opiskeli Boiarkan teknisessä opistossa vedenpuhdistusta ja valmistui sieltä hyvin arvosanoin. Antonina ryhtyi työskentelemään vesi-insinöörinä Hornostaipilin kylän kolhoosissa. Myöhemmin hän työskenteli Kiovassa maanparannus- ja vesihallinto-osastolla.

Hornostaipilissa, Antonina tapasi tulevan puolisonsa Ivan Dvorianetsin. He perustivat perheen ja työskentelivät yhdessä. Kun Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui, Antonina ja Ivan olivat muiden mukana sammutustöissä. Lopulta heidän oli muutettava kaupunkiin nimeltä Brovary.

Ivanin mukaan heidän elämässään vallitsi onni ja keskinäinen yhteisymmärrys. Ilmapiiri heidän talossaan oli aina kotoisa ja ystävällinen. Kun Antoninalla oli hieman vapaa-aikaa, hän omistautui kirjailemiselle, perinteiselle ukrainalaiselle käsityölle. Antoninan ja Ivanin lapset kasvoivat keskellä rakkautta ja huolenpitoa. Kun pariskunnasta tuli isovanhempia, he viettivät mielellään aikaa lastenlastensa kanssa vieden heitä leikkikouluun ja kertomalla heille paljon satuja.

Antonina osallistui aktiivisesti myös yhteiskunnalliseen toimintaan Hän keräsi tietoa ja materiaalia vesimuseon perustamista varten. Ivan auttoi vaimoaan tässä työssä. He osallistuivat myös mielenosoituksiin yhdessä ja liittyivät Brovaryn Maidan-liikeeseen 2013 tukeakseen nuorten protestia Janukovitšin ja Azarovin rikollisena pitämäänsä hallintoa vastaan

Antonina saattoi viettää Maidanilla päivät ja yöt, koska oli eläkeläinen. Hän tapasi monia muita naisia ammattiliiton rakennuksessa. He siivosivat yhdessä katuja ja toivat mielenosoittajille ruokaa ja kuumaa teetä. Antonina osti heille lämpimiä sukkia omalla kustannuksellaan. “Tulen tänne lasteni ja lastenlasteni tulevaisuuden tähden”, hän sanoi sukulaisilleen. Hänen innostuksensa rohkaisi muitakin brovarylaisia liittymään kansannousuun. Heidän tyttärensä Svitlana laski leikkiä sanoen: “Jos minun äitini on valmis taistelemaan hallintoa vastaan, Janukovitšilla ei ole mitään mahdollisuuksia.”

Helmikuun 18. päivänä 2014, Antonina Dvorianets osallistui mielenosoitukseen. “Khreshchatykin” metroaseman yläsisäänkäynnillä sotilaat ryhtyivät hajottamaan mielenosoitusta. Yksi Antoninan tuttavista muistelee, “Ihmiset pakenivat metroasemalle Instytutska-kadulla. Pääsy metroon estettiin. Antonina näki, kuinka Berkutin erikoisjoukkojen poliisit hakkasivat brutaalisti mielenosoittajia ja Antonina ryntäsi paikalle. Hän ajatteli, etteivät poliisit vahingoittaisi naista, vaan kuuntelisivat. Mutta toisin kävi: häntä pahoinpideltiin armottomasti ja hän sai kuolettavia vammoja. Antoninan henkilökortti löytyi hänen tavaroidensa joukosta, mikä auttoi tunnistamaan ruumiin.

Antonina sai Brovaryn kaupungin kunniakansalaisen arvonimen ja Chubar-katu nimettiin Antonina Dvorianetsin kaduksi.

Arja Hakulinen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat